Haastattelussa: Remi Vesala
Mad House: Mihin showroom -tapahtumakonsepti perustuu?
Remi Vesala: showroom kehittyi kutsusta tulla kuratoimaan Mad Houselle liikkuvan kuvan teoksista koostuva näytös. showroom on nimi tapahtumakonseptille, jonka lähtökohta on nimenomaan liikkuvan kuvan taiteessa ja lyhytelokuvassa. Se, mitä showroom on tai tulee olemaan, on vielä itsellenikin osittain mysteeri.
showroomin keskeisin ajatus on sen nimessä, jossa yhdistyy kaksi kuratoinnin perusasiaa: näyttäminen ja tila. Kaupallisesta kontekstista irrotettuna nimi alkoi elää. showroom täyttyy asioilla, joita voi katsoa, ehkä koskettaa, kokeilla. Se on tila, jossa asiat tulevat kohdatuksi. showroom on myös mielikuvituksen ja muutoksen tila.
MH: Miten illan teoskokonaisuus valikoitui?
RV: Teokset tähän iltaan valikoituvat hyvin pitkän prosessin myötä. Aluksi lähdin tutkimaan queer-kauhua, sillä syksyn taite ja pimenevät illat olisivat otollinen aika kokoontua ja katsoa yhdessä kauhua. Itse teosten löytäminen osoittautui kiinnostavaksi ja samalla hankalaksi tehtäväksi.
Teosten valintaprosessiin liittyy tunteja taustatyötä, etsimistä, teosten katsomista ja taiteilijoiden kanssa viestittelyä. Erilaiset arkistot, kuten queer-elokuvaan keskittyvä Otherness Archive, ovat olleet työtä helpottavia työkaluja.
Itse teokset valikoituivat lopulta vaikeasti sanoitettavien prosessien kuten intuition – ja jatkuvan oman intuition kyseenalaistamisen – myötä. Sillä mitkä teokset esitetään yhdessä, on paljon merkitystä. Ne vetävät magneetin lailla merkityksiä myös toisistaan.
MH: Kirjoitat illan esittelyssä erilaisista katsomisen ja kuuntelemisen tavoista. Haluatko avata tätä jotenkin (etukäteen)?
RV: Tämäkin liittyy siihen, mitä toivon showroomin olevan nyt ja jatkossa. Se on screening, mutta se on myös monia muita asioita. Ajattelen, että katsomiseen liittyy myös se, mitä ei voi nähdä, ja kuuntelemiseen se, mitä ei kuule. Olosuhteet katsomiselle ja kuulemiselle nousevat keskeisemmäksi.
Halusin myös hieman haastaa sitä, miten liikkuvan kuvan teoksia voi esittää, kuitenkaan viemättä niiltä huomiota. Mietin paljon sitä, mitä tapahtuu ennen kun katsomme screeniä, entä mitä tapahtuu sen jälkeen? Miten läsnäolo palaa takaisin tilaan ja missä ja miten voi juuri näkemäänsä käsitellä.
MH: Nyt showroom tulee Madin lisäksi myös Baltic Circle -festivaalin ohjelmistoon. Mitä sinulle merkitsee kuratoida liikkuvan kuvan screening nykyesitystaiteen kontekstiin?
RV: Se on tietenkin erityinen konteksti. Toisaalta elokuva ja esitys ovat hyvin usein toisiinsa kietoutuneita. Myös yksi showroomin videoteoksista on alunperin näyttämöteos, joka on nyt uudelleen kuviteltu elokuvalliseen muotoon.
showroomissa on mukana myös esityksellisiä osia, kuten Niña Sombran live musiikkiesitys. Ylipäätään halusin miettiä enemmän teosten esittämistapaa, yhteenkokoontumista teosten äärelle. Koko tapahtuman kulkua ja siirtymiä. Esitystaiteessa tilanteen välittömyys on sen etu, yleisö ja esiintyjä jakavat tilan. Esityksille varataan usein eri tavalla myös resursseja, kuten aikaa ja keskittymistä, kuin vaikka galleriatilassa esitettävälle videoteokselle. Toivoisin enemmän läsnäoloa myös liikkuvan kuvan äärelle.
MH: Voitko kertoa jotain suhteestasi queer-kauhuun?
RV: Suhteeni kauhuun on arka, mutta erittäin utelias!
Ihailen elokuvantekijöitä, jotka saavat valjastettua kauhun eri alueita teoksissaan. Hyvissä kauhusisällöissä tekijät pystyvät luomaan tilanteita, joihin voi projisoida myös omia pelkoja – kauhu ehdottaa, mutta ei aina näytä. Kauhun äärellä voi kokea ruumiillisia kokemuksia.
Se mitä pidämme kauhuna on kamalan poliittista. Se kertoo yhteiskunnan normittuneista arvoista ja tabuiksi koetuista aiheista.
Tässä screeningissä ei ole ollenkaan perinteisiä kauhuleffoja. Kauhugenren teemat ovat sitäkin enemmän läsnä. Olen pohtinut monia kauhuun liitettyjä elementtejä kuten vierautta, vieraantumista (itsestä tai toisista), ajallisia vääristymiä ja olemisen sekä ruumiiden muodonmuutoksia.
Queer-kauhu tulee tässä keskiöön, sillä monet kauhuksi mielletyt elementit voivat liittyä tavalla tai toisella queer- ja transihmisten elämään. Toiseutetuksi tulemisen tai vierauden kokemuksen kanssa eläminen muuntaa paljon käsitystä kauhusta ja suhteesta mainstream-kauhun teemoihin. Queer-kauhussa koen tärkeäksi sen, että voimme itse kirjoittaa omat hirviömme.
Ehkä seuraavassa showroomissa pääsemme sukeltamaan vielä syvemmälle queer-kauhuun!
