Haastattelussa: Atte Elias Kantonen
Mad House Helsingissä 15.3.2024 koettavan bugbath: questing -illan koollekutsuja ja kuraattori Atte Elias Kantonen kertoo tapahtuman tekemisestä ja taustoista.
kuva: Atte Elias Kantonen
Mad House:
bugbath: questing -tapahtumassa kokoonnutaan kokeellisen musiikin ja ääniperformanssin äärelle. Millaisena näet ääniperformanssin paikan nykyesityksen kentällä?
Atte Kantonen:
Ääniperformanssi käsitteenä tuntuu olevan vielä suhteellisen vakiintumaton ja itse koen sen sisällyttävän ennemminkin ns. lukuohjeen tai viittauksen esiintymisen tapaan tai esityksen sisältöön. Ääneen kantavana ilmaisullisena välineenä luottavalla esitystaiteella on tietysti oma pitkä historiansa, mutta koen, että tällä hetkellä horisontti on kiinnostavassa murroksessa – etenkin praktiikoiden ja esitystaiteen alalajien sulautuessa toisiinsa.
Ehkäpä käsityksillä musiikillisen ilmaisun ja ääni-ilmaisun rajapinnoista on vieläkin varaa sumentua: esityskontekstissa voi olla kiinnostavaa tutkia erontekojen tarpeellisuutta esimerkiksi konsertin, ääniperformanssin ja performanssin välillä. Kaiken kaikkiaan kiinnostus ääneen ja/tai musiikkiin nojautuvaan esitystaiteeseen tuntuu olevan virkeällä tolalla. Äänityöläisenä näen tämän tietysti positiivisena trendinä – se vapauttaa myös äänen roolia sen perinteisestä kulissipositiosta.
Mad House:
Tapahtuma on osa sarjallista projektia. Voitko kertoa ajatuksiasi tästä pidemmällä aikavälillä?
Atte Kantonen:
Olen päässyt nauttimaan erilaisten taiteilujen parissa toimivien koollekutsujien ja fasilitaattoreiden työn hedelmistä niin kokijana kuin tekijänä. Suhteessa vaikuttamiseen ja aktiiviseen toimintaan “kentällä” tunnen itseni vielä vasta-alkajaksi – pääosin oma praktiikkani ja vertaistoiminta ovat nojanneet yksinään kyhjöttämiseen erilaisten päätteiden äärellä. Tavoitteeni on pienin ja pehmein askelin rakentaa praktiikkani ympärille myös paikallista, fyysistä olemista, tekemistä ja toimintaa, joissa toimia mahdollistajana ja kutsujana – näin ollen olla myös osana yleisöä monenlaiselle kiinnostavalle nähtävälle, tunnettavalle ja kuunneltavalle.
Tietynlainen jatkuvuus tuntuu niin oman oppimisen, ympäröivän maailman ymmärtämisen kuin yhteisen äärellä olemisen puolesta tärkeältä – sarjallisen mallin ajatuksesta ponnistaminen asettaa tälle hyvän pohjan. Selkeää, johdonmukaista sapluunaa ei vielä tässä vaiheessa seuraavien tapahtumien luonteen tai muodon suhteen ole, mutta varmasti uutta ötö-kylpyä hetken hengähdysten jälkeen valutettavana.
Mad House:
Kerrotko omasta kuratoriaalisesta ajattelustasi. Millaisia prosesseja käyt läpi kokonaisuuksien hahmottamiseksi ja mitä kuratointi on sinulle?
Atte Kantonen:
En ole lähestynyt tekemisiäni tai ajattelumallejani aikaisemmin kuratoinnin kontekstin kautta, joten selkeää kuratoriaalista kehystä en osaa vielä hahmottaa. Tässä tapauksessa ajattelen, että valinnat ja kokonaisuudet muodostuvat muiden tekemisten ja taiteilujen äärellä olemisesta virinneestä innosta, kiinnostuksesta, tunteilusta ja nautinnosta.
Äänen vaikuttavuus ajallisena ja materiaalisena oliona luo sille vahvan sisäisen kerronnallisen potentiaalin ja näin ollen äänellisissä eleissä muotoon tai mittaan katsomatta on mielestäni aina vapisevaa tarinallisuutta. Omassa praktiikassani ja esimerkiksi radio-ohjelmassani pyrin seurailemaan näitä juonellisuuksia rytmittäen erilaisia äänellisiä tapahtumia, eleitä, ympäristöjä ja entiteettejä – ehkä jotain tästä suunnasta valuu myös koollekutsujana (tai kuraattorina) toimimiseen. Viime kädessä tuntuu, että etenkin tässä vaiheessa tapahtuman järjestämisessä palkitsevinta on se, että pääsee itsekin kokemaan ja yllättymään hienon esityskedon äärellä.