Haastattelussa: Pääsky Miettinen
Mad House: AT TENDING on teos, joka sijoittuu Mustikkamaalle. Olet viettänyt aikaa tanssien Mustikkamaan kanssa maaliskuusta lähtien seuraten vuodenaikojen vaihtumista ja paikan omaa ekosysteemiä. Miten tämä vuorovaikutus on vaikuttanut sinuun ja millaista on ollut luoda teos yhdessä Mustikkamaan kanssa?
Pääsky Miettinen: Mustikkamaan kanssa teoksen tekeminen on ollut kylmää, lämmintä, märkää, harmaata ja häikäisevää. Muurahaisia, tilhiä, rastaita, jatkuvaa liikennettä, västäräkkejä, nostureita, kimalaisia, lasinsiruja, styroksihelmiä, kuolleita lintuja, hiekkaa, silmuja, sillanrakennustyömaan kalahtelua, takatalvia, sähköpotkulautoja, kääpiä, koirien kommunikaatiota, viime syksyn haurastuneita lehtiä, kalastajia, lenkkeilijöitä, tulevan kesän kieloja... Olen kysynyt, miten tämä kaikki soi ja sotkeutuu yhteen ja miten itse soin ja sotkeudun tämän kaiken kanssa.
Kun aloitin työskentelyn Mustikkamaalla, meri lepäsi jähmeänä jääkuoren alla, tunnustelin sitä poskellani ja katselin saaren rantoja mereltä. Nyt meri pitää ääntä, tuoksuu, velloo ja pärskii. Mustikkamaalle on tapahtunut kuluneiden kuukausien aikana monia muodonmuutoksia, joiden todistaminen on hämmästyttänyt ja liikuttanut minua. Ajattelen, että tulevissa esityksissä kannan mukanani hiljalleen ruumiiseeni kertynyttä tietoa näistä muutoksista. Mustikkamaa kantaa omaa muistiaan. Jokainen liikahdus tapahtuu aiempien liikahdusten kaiuissa.
Työskentely on tuonut minut muutoksen ja ohimenevyyden äärelle. Miten tunnustaa ja tuntea ruumiissaan ohimenevyys, se, miten hetket pysyvät ja jäävät? Muutos talvesta kesään on ollut sekä hidas että nopea. Kiihkeä, mutta myös täynnä hienovaraisia liikahduksia, jotka huomatakseen on täytynyt pysähtyä. En vieläkään tiedä millainen Mustikkamaa tulee olemaan, kun esitykset koittavat. Tätä on vaikea selittää, mutta Mustikkamaan kanssa työskentely on ollut äärimmäisen läsnäolevaa sellaisissa hetkissä kuin pajun siemen lentäminen näkökenttäni reunassa tai pisaran putoaminen lämpenevästä käävästä ja samalla se on kurottanut nyt-hetken läpi menneeseen ja tulevaan – muistamaan, mitä oli tuntea vatsallaan maa hangen läpi ja toisaalta kuvittelemaan, miltä näyttävät valon läpäisemät vasta-auenneet lehdet.
Kuva: Heta Heikkala
Mad House: AT TENDING liikkuu esityksen ja työpajan välimaastossa. Mitä tämä tarkoittaa? Miten nämä kaksi elementtiä yhdistyvät teoksessa?
Pääsky Miettinen: Prosessin aikana olen monta kertaa muuttanut mieltäni siitä, onko AT TENDING enemmän työpaja vai esitys. Työpajassa minua vetää puoleensa ajatus siitä, että kokoonnutaan yhdessä työstämään jotain, mitä ei osata, opettelemaan, harjoittelemaan. Esityksessä minua vetää puoleensa sopimus toisenlaisesta olemisesta, ajallisuudesta ja luvasta antautua poetiikalle ja kuvittelulle. Olen halunnut tehdä teoksen, jossa olisi tilaa tunnustella monesta suunnasta minun, yleisön ja Mustikkamaan välistä suhdetta ja myös muuttaa suhteita teoksen aikana.
Miten voin teoksen aikana tulla antajasta vastaanottajaksi? Välillä kuunnella Mustikkamaata, välillä olla se, jota Mustikkamaa tai yleisö kuuntelee? Miten herättää yleisössä toimijuutta, entä miten heikentää meidän ihmisten toimijuutta niin, että Mustikkamaan toimijuudet voivat tulla huomatuiksi?
Kysymys siitä, miten neuvotella uudelleen yleisön ja esiintyjän välistä suhdetta kesken esityksen, on mutkikas. Siirtymät eivät välttämättä ole sulavia, helppoja tai “luonnollisen” tuntuisia. Tämän kitkan ja kankeuden luona olen kuitenkin halunnut pysyä, sillä ajattelen niiden kertovan siitä, että olen sörkkimässä tiukkaan takertuneita normeja, jotka koskevat ihmisten ja muiden olentojen välisiä sekä yleisön ja esiintyjän välisiä valtasuhteita. Tiivistetysti työpajan ja esityksen välimaastoon ja väliseen jännitteeseen asettumisessa on kyse halusta tutkia ja harjoitella, miten vallan ja toimijuuden kokemuksia voidaan liikuttaa ja neuvotella.
Mad House: Jokaisella teoksen sessiolla on oma teemansa (kosketus, näkeminen, kuuleminen, haistaminen). Olet pyytänyt mukaan neljä runoilijaa, jotka käsittelevät runoissaan näitä teemoja. Miten valitsit runoilijat mukaan teokseen?
Pääsky Miettinen: Kutsuin mukaan neljä sellaista runoilijaa, joiden tekstit ovat osuneet aisteihini ja joiden teksteissä ruumiillisuus ylipäänsä on voimakkaasti läsnä. On minulle suuri ilo saada runoilijat Elsa Tölli, Maija Alander, Kihwa-Endale ja Varjo Sarsila vieraiksi esityksiin. Olen työssäni kiinnostunut vieraana olemisesta ja vieraanvaraisuudesta. Itsekin olen vieraana Mustikkamaalla. Miten olla vieraana? Miten kutsua vieraita paikkaan, missä itsekin olen vieras? Ajattelen vieraana oloa keskeisenä asentona ja asenteena paikan kanssa tanssimisen praktiikassani. Miten mennä kohti intiimiä vuorovaikutusta ja syvää läheisyyttä vierauden ja vieraana pysymisen, ei samaksi muuttumisen tai toisen täydellisen ymmärtämisen kautta?
Rakastan runoutta, sitä miten kieli voi sytyttää ruumiilliseen olemiseen uusia sävyjä, suuntia, alueita. AT TENDING on minun liikkeelle sysäämäni teos ja kannan siitä erityistä vastuuta, mutta en halua omistaa sitä yksin tai ajatella sitä soolona. Runot tulevat vaikuttamaan yleisöön ja minuun tavoilla, joita en voi hallita. Tämäkin on yksi tapa liikuttaa valtaa ja tutkia, mitä kaikkea sillä voi tehdä ja jättää tekemättä.
